Eerika Ojanen osallistui Kymenlaakson kesäyliopistossa sanataideohjaajan koulutukseen vuonna 2025. Hänen polkunsa kirjoittamisen ja kirjallisuuden parissa on ollut pitkä ja vienyt nyt uusiin saavutuksiin kirjailijana. Alla hän kuvaa kokemustaan sanataiteen parissa.

Sanataideohjaajakoulutus auttoi ymmärtämään kirjallisuuden maailmaa entistä laajemmin. Opintojen kautta sain merkittäviä ideavirikkeitä kirjoittamiseen, genrejen tarkasteluun ja esikoiskirjan työstämiseen. Opinnoista on ollut hyötyä myös luokanopettajana. 

Etukäteen minulla ei ollut täysin terävää visiota siitä, mihin käyttäisin sanataideohjaajakoulutusta. Ilmoittauduin Kymenlaakson yliopiston sanataideohjaajakoulutukseen vuonna 2025, koska halusin täyttää viikonloppuni yleishyödyllisellä ’harrastuksella’, josta olisi hyötyä myös työelämässä. Mikä olisikaan mukavampaa kuin kokoontua muiden lukemisesta ja kirjoittamisesta nauttivien kanssa yhteen – ja saada lukematon määrä vinkkejä ja neuvoja sanoilla leikittelyyn ja ohjaamiseen? 

Monipuolista ja monitaiteellista sanailua

Kymenlaakson kesäyliopistossa opintojen rakenne ja sisältö oli suunniteltu sopimaan työssäkäyvien ihmisten ja täydennyskoulutusta hakevien tarpeisiin. Opinnot suoritettiin läsnä- ja etäopiskelun sekoituksena viikonloppuisin. Opinnot sisälsivät vinkkejä sanataidekentällä toimimiseen laaja-alaisesti yhteiskunnan eri sektoreilla. Opintosuoritukset haalittiin kasaan tenttimisen sijasta itsereflektoivilla oppimispäiväkirjalla, kirjavinkkauksilla, referaatilla, työharjoittelulla ja materiaalipankilla. Uskon, että tällaisista suoritustavoista on enemmän tosielämän hyötyä, sillä ne laittavat opiskelijat tosissaan siirtämään teoriaa käytännön tasolle ja omaan toimijuuteen.

Luentomateriaali oli usein hyvällä tavalla suppea, sillä opettajat olivat karsineet rönsyt pois ja miettineet huolella, mikä on keskeisin asia oppia. Lukuisten lähdemateriaalivinkkausten kautta opiskelijat pystyvät itse jatkosyventämään osaamistaan opintojen ohella tai jälkeen.

Vaikka opiskelupäivät ovat pitkiä, ne soljuvat varsin mukavasti, sillä opiskelu sisältää teorian höysteenä runsain mitoin toiminnallisia sanataideharjoituksia. Harjoituksia tehtiin yksin, pareittain ja ryhmissä. Opintojen aikana sai myös huomata, että harjoitteet olivat toisinaan muutakin kuin ’vain kirjoittamista’, sillä sanataide voi olla myös puhuttuja sanoja, keskustelua, musiikkia ja niin edelleen. Sanataide voi olla tarvittaessa hyvinkin monitaiteellista sisällöltä ja toteutukselta.

Sanataiteeseen kytkeytyvä esikoisteos

Kun aloitin sanataideopinnot, en ajatellut, että opinnot olisivat merkityksellinen ponnahduslauta esikoisteokseni kirjoittamiselle. Sanataideopintojen alussa olin jo vuoden päivät kirjoitellut muistikirjani täyteen kaikenlaisia mieleen putkahtaneita omituisia kysymyksiä, kuten:

”Jos sinun pitäisi aloittaa jokin hyväntekeväisyystyö, minkä aloittaisit?”

”Mikä aihepiiri on sellainen, että alat huomaamattasi herkästi ’vaahdota’ siitä?”

”Sinusta päätetään veistää kotikuntaanne veistos. Saat itse vaikuttaa siihen, millainen veistoksesta tulee. Olisiko se esittävä vai abstrakti? Mitä olisit tekemässä veistoksessa?”

Kokoamiani kysymyksiä oli vajaa tuhat kasassa, kun sanataideohjaajakoulutuksessa tutustuimme kirjallisuuden lukuisiin pää- ja sivugenreihin. Genrejä läpikäydessämme sain merkittävän oivalluksen siitä, että genrejä voi olla ohjekirjoista gaseeleihin ja nokturnoihin. Genrejä syntyy ja kuihtuu omaan hiljaiseen tahtiinsa. Oivalsin, että voisin synnyttää uuden kirjallisuuden piengenren: ”eräänlaisen aikuisten seurakeskustelu genren”. 

Karsin ja järjestelin huolellisemmin muistikirjani kysymyksiä, jolloin sain kasaan esikoisteokseni Keskustelunavausten kirjan (2026). Teos tuli kirjapainosta ulos pari kuukautta sanataideopintojen päättymisen jälkeen. Samalla teos on eräänlainen sanataideopas, sillä luovaan keskusteluun ja höpöttelyyn ohjaava tietokirja on esimerkki monitaiteellisesta sanataiteesta. 

Sanataidevauvan kasvatusta

Sanataideohjaajakoulutus kesti kymmenen kuukautta ja tarkalleen ottaen 43 viikkoa. Se on lähes samanpituinen aika kuin naisella menee aikaa ”odottaa lasta”. Odotin vauvaani 42 raskausviikkoa ja Sanataidevauvani syntyi karvan ennen sanataideohjaajakoulutuksen päättymistä. Viimeiselle kokoontumiskerralle en saapunut valtavan vatsan kanssa, vaan Sanataidevauva sylissäni. 

Sanataidekoulutuksen aikana ehtii siis tehdä, saavuttaa ja saada monenlaisia asioita järjestymään. Sanataideohjaajakoulutuksen päättyessä pidin vasemmassa käsivarressa Sanataidevauvaani, oikeassa kädessäni tyylikästä todistusta sanataideohjaajakoulutuksesta ja lisäksi esikoisteokseni oli matkalla painoon. 

Mitä sinulle voisi käydä, jos päättäisit heittäytyä sanataideohjauksen maailmaan?

Kymenlaakson kesäyliopiston sanataideohjaajakoulutusta suositellen,
Eerika Ojanen

Tutustu vielä lisää aiheeseen! Kuka on sanataideohjaaja? - Kymenlaakson kesäyliopisto

Ilmoittaudu mukaan syksyn 2026 sanataideohjaajan koulutukseen!