Esittelyssä Juha Kilpiä

24.04.2019

Olen käynyt elämäni varrella lukuisissa koulutuksissa. Osan koulutuksista muistan ainoastaan todistuksesta, jonka olen saanut muistoksi tilaisuudesta. Sitten on taas niitä koulutuksia, jotka ovat painautuneet syvälle mieleen. Niissä on ollut jotakin sellaista, mikä on koskettanut, ottanut mukaansa, ravistellut ja rikkonut omia näkemyksiäni. Yksi näistä koulutuksista on ollut Juha Kilpiän järjestämä koulutus ”Sukupuolien moninaisuus ja sensitiivinen kohtaaminen” vuonna 2015 Kotkassa. Vielä neljän vuoden jälkeen olen palannut niihin ajatuksiin, jotka tämä koulutus aikanaan minussa, seksuaalikasvatusta opiskelevassa sairaanhoitajassa ja hoitotyön lehtorissa, herätti.

Luokassani on aina ollut nuoria ja aikuisia, jotka eivät ole voineet vaihtaa esimerkiksi työasuja naisten tai miesten pukukopissa. He ovat menneet vessaan vaihtamaan vaatteita, kunnes olemme ymmärtäneet työyhteisössä järjestää heille oman tilansa. On ollut heitä, jotka ovat paenneet omasta kotimaastaan seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, ja jotka ovat nyt helpottuneita, että saavat olla Suomessa "omia itsejään". Olen hoitanut sairaalassa itsemurhaa yrittänyttä transmiestä ja tuntenut itseni avuttomaksi tilateessa, jossa sanoja ei aina vain löydy. Ja miten tyhmäksi itseni tunsinkaan, kun eräs nuori nainen supisi ihastuksestaan toisen nuoren naisen kanssa ja minä aikuisena automaattisesti oletin, että tuo ihastuksen kohde oli poika. Sain kuitenkin kunnian olla ensimmäinen aikuinen, jolle hän uskalsi kertoa ihastuneensa samaa sukupuolta olevaan naiseen. Miten Sinä suhtaudut näihin asioihin? Miten ammattilaisena kohtaat ihmisen? Huomaatko eläväsi vanhojen normien ja olettamusten mukaan?

Olen enemmän kuin iloinen saadessamme Juha Kilpiän pitämään kaksi koulutusta ensi syksynä Kymenlaakson kesäyliopistoon. Toivon, että Sinäkin pääset nauttimaan Juhan tavasta ottaa yleisönsä, koskettaa ja ravistuttaa ajatuksiasi. Pääsinpä jopa haastattelemaan Juhaa, ja tässä pääset tutustumaan häneen tarkemmin.

Nähdään syksyllä Juhan koulutuksissa! Terkuin koulutussuunnittelija Anna-Maria

Esittelyssä Juha Kilpiä

Kerrotko hieman siitä kuka olet ja mikä on ammattisi/ koulutuksesi?

Olen Juha Kilpiä ja asun tällä hetkellä Helsingissä, joka sisältää ajatuksen siitä, että en ole aina asunut enkä tiedä kauanko asun. Vuodet ovat vieneet minut moniin osoitteisiin eri puolelle Suomea. Koulutukseltani olen nuorisotyönohjaaja, seksuaalineuvoja, seksuaalipedagogi ja voimavarakeskeinen työnohjaaja. Olen toiminut yksityisenä ammatinharjoittajana jo yli kymmenen vuotta. Tällä hetkellä työajastani työnohjauksiin menee puolet ja toinen puoli rakentuu erilaisesta kouluttamisesta ja ryhmän ohjaamisesta. Usein teemat liittyvät molemmissa jotenkin seksuaalisuuden, sukupuolisuuden, kohtaamisen ja ainutlaatuisuuden maailmoihin.

Olet työskennellyt vuosia seksuaalivähemmistöjen kanssa. Mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan seksuaalivähemmistöjen parissa tehtävästä työstä?

Tuota alkua en oikein enää muista, mutta sen tiedän, mikä on minut saanut jäämään sinne varmaan tuosta alusta asti. Ihmisten tarinat ja se, että ymmärsin alusta asti, ettei näitä tarinoita kuulla ja kun niitä ei kuulla, eivät ne pääse vaikuttamaan meidän tapaamme olla suhteissa. Ja se, että näissä tarinoissa toistui kerta toisensa jälkeen se, miten jätämme ihmisiä yksin ja katsomme pois. Ja minua kosketti eniten se, kun tämä hylkääminen tapahtui ihmisten läheisissä suhteissa tai toisaalta silloin, kun he olivat yhteisöissä ne rohkeat, jotka välittivät. Ja toisaalta miten me ihmisten hyvinvoinnin edistämisen ammattilaiset olimme usein osa tätä yksin jättäjien ja pois katsojien porukkaa.

Mikä on ollut raskainta työssäsi? Entä palkitsevinta?

Raskainta oli varmaan se, kun 2005 aloitin ohjaamaan transmiesten vertaisryhmää ja kuulin oikeastaan ensimmäistä kertaa tähän liittyen paljon julmia tarinoita. Varsinkin se kosketti, että kohtasin paljon nuoria ihmisiä, jotka jäivät tai jätettiin todella yksin. Ja se, ettei ympärillä ollut kovinkaan montaa ammattilaista, joka olisi voinut jakaa jotain tuosta maailmasta ja nähdä tuon asian merkityksellisyyden. Tämä siis tapahtui ennen kuin yksikään puolue ja vain muutama taho pitivät näiden ihmisten oikeuksista huolta. Ja tämä aika jätti minuun kyllä jäljen, jota kannan mukanani muistona siitä, miten tärkeää on nähdä.

Ja palkitsevinta on ollut nähdä se, että maailma muuttuu ja joltain osin välillä aika nopeastikin. Että työllä voi saada aikaan muutosta. Ja itselle maailma on rakentunut moninaisemmaksi, rikkaammaksi, kauniimmaksi ja enemmän mahdollisuuksia tarjoavaksi. Minulla itsellä on enemmän tilaa toteutua ihmisenä, omanlaisena ja ainutlaatuisena kun näen muutkin sellaisina.    

Teet työtä aika ajoin rankkojenkin teemojen parissa. Miten pidät huolta omasta jaksamisestasi?

Itseasiassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt teemana on juureltaan onnellinen asia. Ihmisten voidessaan elää itselleen ja toisille totena, kokonaisena omana itsenä tuntien itsekunnioitusta ja turvaa yhteisöissä – onko mitään parempaa? Raskaaksi asia menee kaikkien kannalta silloin, kun tähän teemaan liitetään hylkääminen, väkivallan uhka tai sen toteutuminen, olemassa olon kieltäminen tai ulos rajaaminen.

Itselle on tärkeää pitää huolta jonkinlaisesta tasapainosta. Vaikka työskenteleekin paljon niiden tarinoiden parissa, joissa ihmisoikeudet ja hyvä elämä ei varsinaisesti toteudu kirkkaimpana, työskentelen myös niissä yhteisöissä, joissa saa kuulla toisenlaisia tarinoita. Niitä kauniita. Siihen on selvä kaipuu, kauneuden ja onnellisuuden todistamiseen maailmassa.

Minulle on tärkeää se, että minulla on hyvä työnohjaus, jossa voin jäsentää päätä ja sydäntä. Tiedän, että niihin molempiin pesiytyy helposti suru ja toivottomuus, eikä kummankaan läsnäolo pitkäjaksoisesti tee minulle hyvää. Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että minulla on joitain rakkaita ystäviä.  

Millaisena näet tällä hetkellä seksuaalivähemmistöjen aseman Suomessa? Jos ajattelet aikajanaa, kun olet itse tehnyt työtä seksuaalivähemmistöjen kanssa, mitkä asiat ovat muuttuneet parempaan/ huonompaan/ minkä pitäisi muuttua ja miten?

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voivat Suomessa varmaankin paremmin kuin koskaan maan itsenäisyyden aikana. Mikä ei tarkoita sitä, että he kaikki voisivat hyvin ja asiat olisivat reilassa. Joidenkin elämä on helpottunut ja helpottuu yhä, mikä on onnellista. Sateenkaariperheiden asema ja elämä niissä on monelta osin rakentunut parempaan suuntaan. Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden elämä tasa-arvoisen avioliittolain tultua voimaan, mutta myöskin lain ympärillä käydyn keskustelun ansiosta, on muuttunut paremmaksi.

Silti meillä on edelleenkin voimassa translaki, joka saa toistuvasti huomautuksia erilaisilta kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä. Meillä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret ovat huomattavasti haavoittuvammassa asemassa oikeastaan kaikilla hyvinvoinnin mittareilla. Intersukupuolisten ihmisten kohtelu on ollut Suomessa varsin kelvotonta.

Hyvinvointia edistetään paitsi laeilla, myös ennen kaikkea tavallamme olla ja toimia arkisissa ympäristöissämme. Laki ei voi määrittää sitä, millä lämmöllä tai kylmyydellä suhtaudumme ihmisiin. Se on asia, joka meidän on jokaisen itse valittava ja ymmärrettävä, mitä kaikkea se on.

Osaavatko terveys- ja sosiaalialan ihmiset kohdata seksuaalivähemmistöjä työssään? Miksi seksuaalikasvatukseen liittyvät opinnot ovat tärkeitä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja mitä uutta syksyllä tulet opettamaan ammattilaisille?

Osaavat ja eivät, riippuu yksilöstä. Hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta systemaattisuus, suunnitelmallisuus ja rakenteisiin vaikuttaminen on varsin harvinaista. Kuinka monella työpaikalla on olemassa jokin seksuaalikasvatuksen suunnitelma? Entä miten olemme systemaattisesti päättäneet vaikuttaa siihen, miten tutkimuksienkin mukaan haavoittuvassa asemassa olevat seksuaali- ja sukupuolivähemmistönuoret voisivat paremmin?

Seksuaalikasvatus ja seksuaalisen hyvinvoinnin edistäminen on loistanut ja loistaa poissaolollaan niissä perusopinnoissa, joita olemme käyneet. Täten osaaminen rakentuu paljolti ihmisten omaan kokemuspohjaan asiasta. Ammatillista ja yhdessä pohdittua sekä perusteltua se on varsin harvoin. Koulutus tulee antamaan tälle ammatilliselle kasvulle tilaa sekä linkittää jo olemassa olevaa ammatillista osaamista tähän teemaan.

Työstät tällä hetkellä kirjaa voimavarakeskeisestä ryhmänohjaamisesta. Kertoisitko hieman siitä?

Ryhmänohjaaminen kavennetaan usein niissä harvoissa suomen kielisissä ohjaamista käsittelevissä kirjoissa tekniseksi suorittamiseksi ja yksiulotteisiksi taidoiksi sekä opeiksi, joita seuraamalla ryhmiä ajatellaan voitavan menestyksellisesti ohjata. Oman ajatukseni voimavarakeskeisten ryhmien ohjaamisesta voisi tiivistää seuraavasti. Ryhmän ohjaaminen on tavoitteellista, aktiivista, dialogista, osallisuudesta ja vertaisuudesta voimaa ammentavaa ammatillista tapaa toimia ryhmän ja sen yksilöiden hyväksi ymmärtäen kontekstin mukanaan tuomat vaateet. Tästä olen kyllä aika innostunut.

Tulet kouluttamaan Kymenlaakson kesäyliopistoon syksyllä kahta eri koulutusta. Mitä ajatuksia Kymenlaakso, ja erityisesti Kouvola, Sinussa herättävät?

Taisin tuolla alussa sanoa, että olen asunut lukuisissa paikoissa eripuolella Suomea. Kouvolassa en ole asunut. Lähin paikka on varmaankin Lappeenranta ja toisessa suunnassa sitten Riihimäki. Kouvolassa olen kyllä käynyt työnpuolesta lukuisia kertoja ja sieltä on kotoisin muutama hyvä ystävä. Ehkä Kouvola on jotain sellaista, josta voisi tulla se uusi rakas tuttavuus. Ainakin tämä Kymenlaakson kesäyliopiston koulutusyhteistyö vaikuttaa todella mukavalta ja onhan se nyt aika ylellisyyttä saada tutustua paikkakuntaan seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden hyvinvoinnin teeman läsnä ollessa.

Juha Kilpiä

Täältä voit ilmoittautua Juhan koulutuksiin:

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistönuorten hyvinvoinnin tukeminen

Seksuaalikasvatus - tavoitteet ja toimintatavat

 

Kuvaaja: Mika Nuorva